Päätöksen tekeminen on vaikeaa. Erityisesti jos puhutaan isoista päätöksistä, esimerkiksi uuteen liiketoimintaan lähtemisestä. Tai vaikka tuoterepertuaarin laajentamisesta.
Perinteisesti päätös vaatii lukemattomia palavereita, muistioita ja pohdintoja. Lisäksi vaaditaan tutkimuksia, mielipiteitä ja erilaisia vaihtoehtoja. Näitä sitten analysoidaan lisäpalavereissa.
Päätöstähän ei voida tehdä ennen kuin tiedetään että siitä tulee täydellinen. Päätös on jo melkein syntynyt, kun joku tuo esiin uuden mahdollisen ongelman. Vaaditaan lisäselvityksiä ja tutkimista.
Lopulta, kun päätös saadaan tehtyä, aikaa on kulunut tolkuttomasti. Jos kyse oli uudesta liiketoiminnasta tai uudenlaisesta tuotteesta, todennäköisesti kilpailijoita on jo paljon. Ainakin enemmän kuin ennen.
Päätöksenteosta tulee lisäksi erittäin kallista. Monet ihmiset käyttävät aikaa kymmeniä, ellei jopa satoja tunteja sen päätöksen tekemiseen.
Poliittinen päätöksenteko on juuri tällaista. Pappila Penkkala Groupin toimitusjohtaja, Matias Mäenpää, tiivisti mielestäni erinomaisesti poliittisen päätöksenteon ongelman Kauppalehden haastattelussa syyskuussa 2015:
Esimerkiksi tuottavuudesta hän kertoo tarinan kaupunginvaltuuston ajoiltaan, kun pöydällä oli hänen ehdotuksensa, josta kaikki innostuivat.
”En edes muista mikä se oli, mutta kaikki pitivät ideasta. Sanoin, että ’selvä, tehdäänkö tämä nyt?’ ja ihmiset ryhtyivät nauramaan. ’Sen pitää mennä vielä ison koneiston läpi ja palata hyvin valmisteltuna, jotta asia voidaan ottaa vireille’, he sanoivat.”
”Mietin, että mitä helvettiä. Siellä käsiteltiin asioita, jotka oli aloitettu kolme tai viisi vuotta sitten. Ne asiathan vanhenevatkin siinä ajassa. Suomessa täytyisi pudottaa joku pommi sinne, missä päätöksiä tehdään.”
Valitettavasti samanlaista päätöksentekoa on paljon suomalaisissa yrityksissäkin. Eikä siinä mitään, ymmärrän tavallaan ajatuksen tämän huolellisen prosessin takana.
Se on nimenomaan huolellinen prosessi, jonka tarkoituksena on tehdä virheettömiä päätöksiä ja saada aikaa täydellisiä tuotteita. Nokia loi useita täydellisiä puhelimia, mutta silti Apple syrjäytti sen Nokian näkökulmasta virheellisellä ja keskinkertaisella puhelimellaan.
Disneyn ja Pixarin presidentti, Ed Catmull, kertoi hyvän esimerkin Nordic Business Forumissa pitämässään puheessa. Catmull kertoi, miten Disney oli luonut täydellisen prosessin, jolla tehtiin uusia elokuvia. Ongelmana oli vain se, että prosessin tarkoitus oli tehdä virheetöntä jälkeä ja se kesti aivan tolkuttoman kauan. Kyseinen prosessi ei ollut onnistunut tuottamaan isoa hittielokuvaa pitkään aikaan.
Virheiden korjaaminen on paljon helpompaa ja nopeampaa kuin virheettömän tekeminen. Tämä pitäisi ymmärtää jokaisessa päätöksenteossa. Tärkeintä on tehdä päätös, jota lähdetään toteuttamaan. Matkan varrella sitten tehdään lisää pienempiä päätöksiä, jotka korjaavat ja ohjaavat alkuperäistä päätöstä.
Huonon päätöksen tekeminen pelottaa, mutta paremmaksi päättäjäksi kehittyy vain tekemällä päätöksiä. Harva päätös on lopullinen ja harva ihminen tekee vain oikeita päätöksiä.
Virheiden tekeminen on merkki siitä että uskaltaa tehdä päätöksiä. Huolissaan pitäisi olla vasta, jos kaikki päätökset ovat vääriä.