Somelynkkaus ja mielensäpahoittaminen

judgement

Julkinen lynkkaaminen, josta olen kirjoittanut aiemminkin, sai tällä viikolla uuden uljaan esimerkin.

”Punanen Toyota Hiace (kyljessä luki isolla hiace jotain) ajeli Nuutissa harmaassa sadekelissä ikkuna auki ihan vaan edestakaisin ja kyttäsi varmaan lapsia. Tällä kertaa myös minun lasta ja minun läsnäollessa onneksi. Hidasti oikein kunnolla kohdalla, mutta jatkoi matkaa. Siinä näin naaman, jota en ole unohtanut sitten ensinäkemän. Hyi /”*#*$– ku oksettavaa. Kertokaa kaikille ja jakakaa” Keskisuomalainen 25.9.2018

Näin kauniisti luonnehti Jyväskyläläinen nainen seuraavan päivän työmaata etsinyttä perheellistä 53-vuotiasta miestä. Täysin surutta, ilman mitään todistusaineistoa. Mies kun sattui liikkumaan pakettiautolla päiväkodin läheisyydessä. Toivottavasti nainen saa kunnianloukkaustuomion.

Sosiaalisessa mediassa toisen lynkkaaminen on helpoimpia asioita maailmassa. Ei tarvitse tietää miten asiat oikeasti on, kunhan kirjoittaa riittävän raflaavasti, niin suurin osa uskoo ja jakaa tarinan.

Tämä tekee maailmasta pelottavan. Yhdysvalloissa nykyinen presidentti käyttää sosiaalista mediaa taitavasti oman agendansa ajamiseen. On aivan sama julkaiseeko tilillään pelkkiä valeuutisia ja puhuu paskaa, suurin osa ihmisistä ei lähde tarkastamaan faktoja.

Näitä omaan maailmankatsomukseen sopivia juttuja jaellaan eteenpäin, koska niihin uskotaan sokeasti. Tällä saadaan luotua sopivasti maailmasta juuri sellainen kuin itse ajattelee. Kun joku yrittää esittää asian kumoavia faktoja, voi nettifoorumimaisesti todeta “älä sotke hyvää tarinaa faktoilla.

On saatanan typerää sanoa, että itseäni hävettää elää tätä aikaa. Mutta sanon sen silti: hävettää ihan helvetisti elää tätä päivää.

Jos teet jotain normaalista poikkeavaa, kuten ajat autolla hitaasti, sinut saatetaan tuomita julkisesti pedofiiliksi. Viis faktoista, mutta se nyt vaan näytti siltä.

Toinen ongelma, jonka sosiaalinen media on tuonut mukanaan, on ylimalkainen mielensäpahoittaminen ihan kaikesta.

Keskustalainen kaupnginvaltuutettu, Riikka Moilanen, meni kutsumaan rantojen miehiä ihmisroskaksi. Seurauksena oli, että some järkyttyi ja kaupunginvaltuutettu sai kenkää päivätyöstään Pihlajalinnan toimitusjohtajana. Syy mielensäpahoittamiseen oli se, että Moilanen sanoi väärin.

Suurin osa ihmisistä ajattelee niin, miten Moilanen sanoi, mutta eihän sitä ajatustaan saa sanoa ääneen. Yhtä tekopyhää on Pihlajalinnan reaktio. Se oli ok, että heillä oli tuolla tavalla ajatteleva ihminen töissä, mutta inhimillisiä virheitä tekevää toimitusjohtajaa ei sovi talossa pitää.

Siitähän koko hommassa oli kyse. Inhimillisestä virheestä.

Lynkkaamalla virheen tehnyt ihminen somessa siinä määrin, että siitä seurasi irtisanominen, viemme yhteiskuntaa entistä enemmän kohti tekopyhyyttä. Kukaan ei enää uskalla avata suutaan, tai oikeastaan tehdä mitään, koska virheistä voi saada vaikka kenkää.

Johdonmukainen rasismi tai muu vihapuhe on asia erikseen. Se, että joku jatkuvasti päästää suustaan tiettyä kansanryhmää, sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista halveeraavaa ja syrjivää tekstiä ei ole inhimillinen virhe, se on idiotismia. Siitä sietäisi tulla lynkatuksi.

Nyt juuri ei tule mieleeni tapausta, jossa ihminen olisi saanut potkut rasistisen tai muun vihapuheen vuoksi.

Vihapuheen huutelijat Moilasesta erottaa tietenkin se, että he eivät pyytele anteeksi, vaan sanovat mitä tarkoittavat. Jos joku siihen tarttuu niin huudellaan sananvapauden puolesta. Kun siihen vastaa että sananvapaus ei tarkoita ettei tarvitse noudattaa lakia tai vastata siitä mitä sanomisista seuraa, nimitetään suvakiksi. Joku fiksumpi voisi sanoa olevansa ennemmin suvakki kuin vajakki, mutta en viitsi sitä tehdä kun siitä joku pahoittaisi varmaan mielensä.

Onhan tämä maailma aivan saatanan typerä paikka.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.