Viime viikolla jäi teksti kirjoittamatta, koska juhlistin lauantaina syntymäpäiviäni ja sunnuntaiaamuna oli hieman veto pois.
Hämmästyksekseni ja tietyllä tapaa ilokseni, mieleni valtasi suuri ahdistus. Ahdistus ei johtunut niinkään lauantai-iltana nautituista juhlajuomista, vaan enemmänkin kirjoittamatta jääneestä blogitekstistä.
Ahdistus oli samaa luokkaa, kuin joka aamu, jolloin jätän kuntosalilla käynnin väliin jonkin huonon tekosyyn takia.
Yritin mielessäni löytää sopivan ajan koska ehtisin rästitekstin kirjoittaa ja suunnittelin jopa että tekisin seuraavana viikonloppuna kaksi tekstiä yhden sijasta. Se vaivasi minua yhtä paljon kuin tekemättä olleet läksyt ala-aste aikana.
Ahdistus vaivasi muutaman päivän, kunnes sain myytyä itselleni sen, että on ihan ok joskus hieman juhlia. Ja juhlathan ovat olleet huonot, jos ei seuraavana päivänä edes väsytä.
Hyvästä syystä väliin jätetyistä aamuistakin tulee ahdistus, mutta siitä pääsee paljon nopeammin yli.
Voin varmaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että olen päässyt kirjoittamisessa sen ensimmäisen merkkipaalun ohi. Kirjoittamisesta on tullut minulle rutiini.
Aiheiden keksiminen on ajoittain tuottanut hieman päänvaivaa, mutta viime viikonloppu oli ensimmäinen väliin jäänyt teksti. Siis suunnittelematta väliin jäänyt.
Kun rutiinin on saanut siihen pisteeseen että sen tekemättä jättäminen aiheuttaa ahdistusta, voi turvallisesti lähteä tavoittelemaan seuraavaa askelta. Joko seuraavaan rutiinin muodostamista tai nykyisten viemistä askelta pidemmälle.
Itselleni nykyisen kirjoitusrutiinin pidemmälle vieminen tarkoittaa suunnitelmallisuutta. Haluan toki pitää itselläni vapauden kirjoittaa ihan mitä mieleen milloinkin juolahtaa. Samalla haluan kuitenkin päästä tilanteeseen, jossa minulla on paine julkaista useampi teksti viikossa.
Pitkän aikavälin tavoitteenani on kuitenkin päästä tuottamaan tekstiä päivittäin ja päivittäinen tekstin tuottaminen vaatii paitsi rutiinia, myös suunnitelmallisuutta.
Lisäksi itse koen että suunnitelmallisuus on yksi suurimmista vahvuuksistani. Olen tottunut toimimaan niin työelämässä kuin myös valmennusharrastukseni parissa. Nyt pitäisi saada sama suunnitelmallisuus muuhun harrastustoimintaan, käytännössä kirjoittamiseen.
Suunnitelmallisuus tuo mukanaan myös mahdollisuuden järkevämmin jäsenneltyihin teksteihin. Kun selaan kirjoitushistoriaani, niin ei teksteistä omaan silmääni osu minkäänlaista jäsentelyä tai systematiikkaa. Tekstejä on kirjoitettu kirjoittamisen takia, toki se nyt on ollut tarkoituskin.
Suunnitelman tekeminen ja toiminnan systematisoiminen on aina iso ponnistus ja se vaatii jonkin verran aikaa. En laita tämänkään suhteen itselleni mitään paineita. Tavoitteena on kuitenkin saada jonkinlainen suunnitelma aikaiseksi mahdollisimman nopeasti ja päästä toteuttamaan sitä mielellään ennen kesää.