Luin jostain, en kuollaksenikaan muista mistä, että rutiinin muodostaminen vaatii kaksikymmentä peräkkäistä toistoa säännöllisin väliajoin.
Päätin kokeilla tätä asiaa tämän vuoden aikana ja lukemani pitää noin suurinpiirtein paikkansa.
Jokaisella ihmisellä on iso lista asioita, joita pitäisi tehdä. Suurin osa on sitä mieltä, että pitäisi liikkua enemmän. Osa on sitä mieltä että pitäisi lukea enemmän. Joidenkin pitäisi viettää aikaa enemmän perheen kanssa.
Iso osa näistä “pitäisi”-asioista on sellaisia, jotka eivät ihan hirveästi aikaa vie, mutta vaativat säännöllisen toteutuksen. Toisinsanoen, vaativat sen että pystyisi luomaan rutiinin.
Itse olen tänä vuonna pystynyt luomaan kaksi mielestäni merkittävää rutiinia. Olen ruvennut liikkumaan enemmän ja olen ruvennut kirjoittamaan. Kummankaan aloittaminen ei ole ollut kovin vaikeaa. Mutta rutiinin muodostamisessa on ollut haasteita molempien suhteen. Tässä pieni tarina siitä, miten nuo onnistuivat.
Säännöllinen liikunta
Säännöllisellä liikunnalla on niin montaa positiivista vaikutusta, että en jaksa niitä tässä luetella. Itselläni on ollut hyvä lista tekosyistä, miksi säännöllinen liikunta ei ole mahdollista. Olen yrittänyt aiemminkin, kohtalaisen laihoin tuloksin. Yleensä jatkan siihen asti, kun tulee ensimmäinen tekosyy jättää liikunta väliin.
Isoimman työn jouduin tällä kertaa tekemään liikunnan muodon valinnassa. Muutettuani pois Turusta, päiväni pitenivät jonkin verran. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että liikuntaa pitäisi pystyä harrastamaan joko aamulla ennen töihin lähtöä, tai illalla kotiin tullessa.
Koin itse että aamu on mielekkäämpi vaihtoehto, koska silloin on yleensä energiaa. Illalla olisi helppo keksiä tekosyitä ja järjestellä ohjelmaa siten, että liikunta tulisi jätettyä välistä.
Aamun valinta ajankohdaksi helpotti hieman myös liikuntamuodon valintaa. Vaikka täällä maalla on hyvät lenkkipolut, niitä ei kuitenkaan ole valaistu. Paikalliselle kuntosalille kuitenkin pääsee jo 6:00 aamulla. Töihin pitää ehtiä kahdeksaksi, joten ehdin hyvin käymään salilla aamulla ennen töihin menoa. Vajaan tunnin treeni ei nyt ihan ideaali ole, mutta riittää.
Päätin, että aloitan parilla kerralla viikossa, tavoitteena vuoden loppuun mennessä kasvattaa tuo treeni jokapäiväiseksi rutiiniksi. Päätin samalla myös, että pidän pienen loman kesällä ja pienen loman talvella.
Lisäksi aiemmasta viisastuneena, päätin että hankin salikortin sellaisena ajankohtana, että sitä ei edellä minkäänlainen loma. Edellisen kerran kun olen jonkinlaisen kortin omistanut, uusinta olisi pitänyt tehdä kesän jälkeen. Lienee turhaa sanoa, että uusimatta jäi.
Ensimmäinen 1.5 kuukautta oli vaikeaa. Aloitin kolmella päivällä viikossa. En antanut itselleni yhtään tekosyytä, vaikka niitä keksin useita. Käytännössä treeni jäi väliin vaan, mikäli olin kipeä tai mikäli minulla oli joku selkeä loukkaantuminen. Ensimmäisen 4 kuukauden aikana olin kaksi päivää kipeänä ja kahtena päivää polveni vihoitteli niin paljon, että jätin treenin väliin.
Pienen kesäloman jälkeen muutin treenin jokapäiväiseksi. Tämä lisäsi hieman väliin jääneiden treenien määrää, pääasiassa pienten kremppojen takia.
Lisäsin myös jokaisen treenin kalenteriini, niin ei tule sovittua mitään muuta aamuihin ja näin en saa lisää tekosyitä.
Käytännössä olen huomannut kaksi merkittävää hyötyä jokapäiväisestä liikunnasta:
- Energiatasoni ovat täysin toisella tasolla verrattuna vanhaan. Ei ole oikeastaan väliä kuinka huonosti nukuttu yö on takana, niin treenaamisen jälkeisinä päivinä ei työpäivän aikana väsytä. En olisi selvinnyt päättyneestä syksystä ilman tätä energiaa, koska heinäkuussa syntynyt poikani on jättänyt jälkensä unen laatuuni.
- Vaivojen väheneminen. Toimistotyötä tehdessä hartiani ja selkäni ovat olleet kovilla. Käytännössä tänä vuonna ne eivät ole juurikaan vaivanneet. Lapsen syntymän jälkeen hartiat vetivät jumiin, mutta nekin jumit helpottivat saman tien kun pääsin takaisin treenien pariin loman jälkeen.
Kirjoittaminen
Olen kirjoittanut aina, mutta se on ollut erittäin epäsäännöllistä. Päätin kuitenkin kesällä, että aloitan kirjoitusrutiinin. Päätin tyytyä aluksi yhteen kertaan viikossa, mutta asetin itselleni vaatimuksen että jokainen teksti pitää julkaista.
Tavoitteeni on jatkossa, että kirjoitan pitkällä tähtäimellä joka päivä, mutta julkaista ei aina tarvitse.
Isoin juttu kirjoittamisen aloittamisessa oli ajan löytäminen. Arkipäivistä aikaa ei käytännössä löytyisi kuin illoista ja niihin on jälleen kerran helppo löytää tekosyy. Tuota aikaa piti siis löytää viikonlopuista.
Sovin vaimoni kanssa, että voin hyvällä omalla tunnolla ottaa tarvittavan ajan joko lauantai- tai sunnuntaiaamusta. Kumpi päivä valikoituu milloinkin, riippuu täysin viikonlopusta ja muista aikatauluista.
Tein päätöksen, että joka viikonloppu pitää saada yksi teksti julkaistua. Ei väliä laadusta, aiheesta tai sanamäärästä.
Käytännössä homma on ollut aika helppoa. Vielä pitää muistaa pakottaa itsensä kirjoittamaan, muut viihdykkeet houkuttelevat joka kerta, mutta kertaakaan ei ole jäänyt kirjoitusta välistä. Olen julkaissut nyt 17 tekstiä viikon välein, tämä kirjoittamani on 18.
Vapaaviikkoja en ole itselleni antanut. Enkä tiedä vielä annanko edes jouluna. Olen joulun kuitenkin reissussa, joten voi olla että silloin vietän ansaittua vapaata viikonloppua.
Kirjoittamisessa isoin asia itselleni on omien ajatusteni tyhjentäminen. Kaikki ei välttämättä aina päädy tekstiksi, mutta se prosessi, jonka käyn jokaisen tekstin yhteydessä läpi, tyhjentää pään hyvin. Tyhjän pään kanssa on mukava lähteä seuraavaan viikkoon.
Seuraava rutiini, joka olisi tavoitteena, on lukeminen. Lukemiseen pitäisi mielestäni olla aikaa joka päivä. Tuonkaan ajan ei tarvitse olla kovin pitkä, koska jos sitä tekee joka päivä, niin toistojen määrä korvaa toistojen pituuden.
Oma prosessini rutiinien luontiin on siis lyhyesti:
- Päätä mitä haluat tehdä.
- Etsi sopiva aika.
- Päätä kuinka usein asia pitää vähintään tehdä, jotta siitä on sinulle iloa. Voit kasvattaa määrää myöhemmin.
- Aloita.
- Älä anna itsellesi tekosyitä.
- Anna luvallisesti itsellesi lomaa muutaman kerran vuodessa. Rutiinit ovat arkea ja loma pitäisi olla lomailua arjesta.
Rutiineja ei pysty luomaan, jos ei yritä. Olen huomannut että yllättävän paljon rutiinien luominen vaatii ajatustyötä. Mutta kun rutiinit on huolella mietitty, niiden toteuttaminen ja noudattaminen ei vaadi kovin paljon työtä.