Ote lipsuu jos löysäilee liikaa

baby-steps

Asetin itselleni pari vuotta sitten tavoitteen julkaista tekstin kerran viikossa. Jonkin aikaa sujuikin hyvin, pidin taukoa vain silloin kun sen olin itselleni sallinut etukäteen.

Sitten elämä tuli tielle. Tuli kiireitä, oikeita ja keksittyjä. Kirjoittaminen muuttui satunnaiseksi, eikä se tuntunut enää sujuvalta.

Olen kokoajan pitänyt tuota asetettua tavoitetta enemmänkin viitteellisenä ja suurin osa teksteistä on jäänyt kirjoittamatta ihan puhtaasti laiskuuden vuoksi.

Edellinen teksti jäi kirjaimellisesti kirjoittamatta siksi, että uppouduin lauantai-aamun lastenohjelmien pariin.

Tuo teksti on minulle yhtä luonnoksena. Sillä ei ole otsikkoa ja teksti kuuluu kokonaisuudessaan näin: “Kirjoittelin”.

Ei hajuakaan mistä olin kirjoittamassa.

Noh. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Haluan kirjoittaa siksi, koska pidän kirjoittamisesta. Lisäksi se on keino jättää itsestään tänne maailmaan joku jälki.

Jos en koskaan saavuta elämässäni mitään merkittävää tai jos kuolen huomenna, olen ainakin kirjoittanut nämä tekstit. Olkoon se sitten hyvä tai vaatimaton saavutus, jonkinlainen saavutus se on silti.

Itseäni on kiinnostanut jo pitkään myös englanniksi kirjoittaminen. Teen sitä päivittäin töissä ja kuvittelen osaavani. Toki haluan kehittyä siinä paremmaksi.

Englanninkieliset tekstit jättävät merkittävästi isomman jäljen, kuin suomenkieliset.

Itseasiassa aloitin kirjoittamaan englanniksi samoihin aikoihin, kun tein päätöksen kirjoittaa viikottain suomeksi. Alustaksi valitsin Medium-sivuston.

Suomenkielisiä tekstejä kirjoitin viikottain sentään useamman. Englanniksi kirjoittaminen jäi yhteen.

Kirjoittamiseen liittyvistä vinkeistä varmasti yleisin on “kirjoita joka päivä”. Se on ihan paska vinkki.

Jos et ole tottunut kirjoittamaan, jokapäiväinen työ tuntuu mahdottomalta. Ja ennen kaikkea se tuntuu työltä.

Ymmärrän pointin. Perusajatus on siinä, että pitää tottua kirjoittamaan ja lisäksi pitää tottua paskoihin kirjoituksiin. Ei kaikki voi olla priimaa, eikä sen pidäkään olla. Muutenhan oikeasti hyvä teksti ei pääse erottumaan.

Kokeilen nyt ainakin itse sitä, että käytän tunnin viikossa kirjoittamiseen. Yhden tunnin. Kirjoitan sen aikana sekä englanniksi, että suomeksi. Jos en saa mitään järkevää aikaan tunnissa. Sitten julkaisen jotain järjetöntä.

Tavoittelen tällä jonkinlaista rutiinia. Ja kun olen päässyt siihen, että joka viikko saan jotain aikaan, otan seuraavan askeleen.

Katsotaan sitten mikä se on.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.