Törmäsin tänään mielenkiintoiseen artikkeliin. Tai ei artikkelissa periaatteessa mitään mielenkiintoista ollut, olen vain sattumalta tehnyt itse samanlaisen havainnon.
Artikkeli käsitteli sitä, miten ihmiset ovat unohtaneet miten luetaan kirjaa. Ennen kaikkea sitä, miten siihen keskitytään ja syvennytään.
Ennen siihen oli helppo upota, mutta nykyään edes yhden kappaleen lukeminen yhteen putkeen tuottaa vaikeuksia.
Kuten sanoin, olen itse tehnyt samanlaisen havainnon.
Rehellisesti sanoen, en ole koskaan ollut kovin kaksinen lukija. Tai ylipäätään kovin hyvä keskittymään, erityisesti lukemiseen. Kaiken koulutaipaleeni aikana lukemani luin TV auki tai pelaten samalla jotain tietokoneella. Joten itse en kenties ole koskaan osannut edes lukea ns. oikein.
Muistan kuitenkin sen, että aikanaan havahduin usein siihen miten turhia yö-chatit olivat kun olin saattanut lukea useita tunteja juontajan ääni taustameluna.
Olen pyrkinyt parantamaan huonoja tapojani ja lisännyt lukemieni kirjojen määrää ja toivottavasti myös laatua. Muutettuamme vaimoni kanssa omakotitaloon vajaa kolme vuotta sitten, otin tavoitteekseni lukea joka ilta jotain.
Vilkaisin pikaisesti kirjahyllyyn ja nopeasti laskettuna olen tuon 2,5 vuoden aikana lukenut noin 40 kirjaa.
Ei mikään maata järisyttävä määrä, mutta varmasti nelinkertainen määrä verrattuna sitä edeltäneeseen vastaavaan ajanjaksoon.
Olen silti onneton lukija. Käytännössä olen uppoutunut vain muutamaan kirjaan niin, että en huomaa ajan kulua.
Vaikka iso osa lukemistani kirjoista onkin tietokirjallisuutta, niin on silti mielestäni tietyllä tavalla surullista että ainoastaan maaliskuussa elokuvana julkaistava Ernest Clinen Ready Player One sai minut istumaan pitkälle yöhön kirjan parissa.
Hankin, tai tarkemmin sanottuna sain joululahjaksi Kindlen. Olen lukenut sillä toistaiseksi yhden romaanin. Se tempaisi samantien mukaansa.
En tiedä, johtuiko se siitä, että saan lukiessani hypistellä teknistä vempelettä, mutta lukukokemus oli äärimmäisen hyvä. Toki myös lukemani kirja oli omaan makuuni erinomainen (Timothy Zahn: Thrawn).
Tuon tänään lukemani artikkelin jälkeen jäin pohtimaan sitä, voiko teknologia oikeasti auttaa lukemisessa. Siis muuten kuin poistamalla painavien ja isojen kirjojen kantamisen.
Onko nykypäivän ihminen niin tottunut räpläämään älylaitteitaan, että pelkän paperin lukeminen on mahdotonta? Onko nykyihmiselle täysin mahdotonta istua ja keskittyä, ilman että joku vilkkuu koko ajan silmäkulmassa.
Kirjojen lisäksi luen kymmenittäin blogeja ja muita verkkojulkaisuja päivittäin. Ei niiden lukemisessa ole mitään ongelmia vaikka kirjaan keskittyminen onkin vaikeaa.
Kindleä lukiessa saa sentään välillä näpäytellä näyttöä ja katsoa kuinka paljon on seuraavaan luvun vaihtoon aikaa.