Suomalainen opettaa, että rehellisyys maan perii, mutta harva elää kuitenkaan opetuksen mukaan.
Roolin esittäminen alkaa yleensä teini-iässä. Kaveripiiri, johon kuulut, käyttäytyy tietyllä tavalla. Jos et sopeudu mukaan, putoat porukasta pois. Harva jää sopeutumatta.
Olet nähnyt viikonloppuna mielestäsi hyvän elokuvan. Varovasti, omaa kantaasi kertomatta, tiedustelet maanantaina mitä mieltä kaverisi ovat elokuvasta. Vastaanotto on tyrmäävä, kukaan ei pidä siitä. Toteat itsekin, että oli ihan hirveää paskaa.
Sama ilmiö tapahtuu kun kuulet radiosta uuden, mielestäsi hyvän biisin. Varovaiset tiedustelut kaveripiiriltä tuottavat jälleen tyrmäyksen, joten koet helpommaksi lytätä uuden suosikkibiisisi myös itse.
Tulee aika hakea jatko-opintojen pariin ja keskustelette kaverien kesken suunnitelmista. Suurin osa on hakemassa samaan lukioon tai samaan ammattikouluun. Itse olit harkinnut lähteväsi naapurikaupunkiin lukioon, koska kyseinen opinahjo on keskittynyt sinua kiinnostaviin luonnontieteisiin. Ja sitä pidetään muutenkin parempana alustana mielessäsi siintävään yliopistouraan.
Mainitset ohimennen tästä keskusteluissa ja saat isot naurut. Toteat itsekin, että onhan ajatus akateemisesta urasta ihan naurettava ja päätät hakea samaan suuntaan muiden kanssa.
Lopulta kaikki hakevat saman kaupungin kouluihin. Kaksi porukasta menee ammattikoulun puolelle, loput lukioon. Paitsi Matti, joka päättää lähteä naapurikaupunkiin. Juuri siihen luonnontiedelukioon, johon itsekin olit ajatellut.
Lukiossa kurssivalintojasi ohjaavat samat kaverit. Nyt päähäsi tulee aika ajoin ajatus, että haluaisit panostaa hieman enemmän luonnontieteisiin, mutta et voi sitä kavereillesi näyttää. Ethän ole yhtään sellainen ihminen, joka olisi kiinnostunut luonnontieteistä.
Mattikin on pudonnut jo porukasta pois.
Tulee aika hakea korkeakouluun. Nyt saadaan ensimmäiset isot erot kaveriporukan sisällä. Amiksessa olleet kaksi kaveria ovat jo työelämässä ja loppukin porukka uhkaa hajota. Jokaisella on hieman erilainen visio jatko-opinnoista.
Harkitset pitkään sitä, että pitäisikö hakea sinne yliopistoon lukemaan luonnontieteitä. Päädyt kuitenkin lopulta hakemaan hyvän ystäväsi Samin kanssa ammattikorkeakoulun rakennuspuolelle. Olettehan molemmat hyviä matematiikassa, ja sitä siellä kuulema tarvitaan. Muut kaverit hakevat omille aloilleen ja vanha porukka alkaa hajota.
Ensimmäisen vuoden jälkeen Sami saa työpaikan, jossa on mahdollista tehdä töitä myös seuraavana talvena opiskelujen ohella. Itselläsi ei samanlaista työpaikkaa ole.
Muutaman kuukauden tehtyään töitä koulun ohessa, Samia ei enää näy koulussa. Hän kertoo sinulle, että lopettaa koulun, koska työt vievät mennessään. Istut yksin lounaalla koulussa ja mietit että mitähän nyt. Rakennustekniikka kun ei kiinnosta yhtään.
Masennut ja rupeat etsimään uutta suuntaa elämällesi. Olet jo lopettamassa koulua, mutta järki sanoo että se pitää suorittaa loppuun.
Valmistumisen jälkeen jäät työttömäksi. Töitä olisi voinut olla, mutta sinua ei oikeastaan kiinnostanut hakea, koska edelleenkään se rakennustekniikka ei kiinnosta yhtään.
Vanha kaveripiirikin on hajonnut, eikä kavereistasi ainoana jäljellä oleva Sami oikein ymmärrä valitustasi. Tuotahan sinä nimenomaan halusit. Pikkuhiljaa välisi katkeavat myös Samiin.
Ihminen pelkää pohjimmiltaan olla oma itsensä. 15-vuotiaan voi olla vaikea kertoa kiinnostuksen kohteistaan, jos koko kaveripiiri on eri mieltä. Siitä lähtee helposti kierre, joka voi johtaa kuvatun kaltaiseen polkuun.
Jokainen on kuitenkin erilainen ja harva meistä sopii mihinkään muottiin. Jokainen ihminen on onnellisimmillaan silloin kun saa olla oma itsensä. Työelämässä, tai ylipäätään elämässä, roolin esittäjät ovat harvoin niitä, jotka menestyvät. Menestyminen vaatii osaamisen lisäksi persoonaa.
Persoona on jotain, mitä ei voi esittää, keksiä tai löytää. Persoona on se, mitä sinä olet.
Oscar Wilden suuhun on laitettu lause: “Ole oma itsesi. Kaikki muut ovat varattuja.”. Vaikka onkin epävarmaa, onko Wilde niin itse sanonut, toimii se mielestäni erittäin hyvänä ohjenuorana elämään.