Nykyaikainen sosiaalisuus

Social media

Olen ollut aina tietyllä tapaa epäsosiaalinen, tai trendikkäästi sanottuna introvertti. Vietin lapsena luonnollisesti paljon aikaa kavereiden kanssa, mutta minulla ei ollut koskaan ongelmia keksiä tekemistä yksin. Parhaat ja eeppisimmät Lego-seikkailut ovat tapahtuneet kun olen ollut yksin.

Muistan joskus jopa toivoneeni kaverini lähtevän kotiin, jotta saisin jatkaa omia leikkejäni.

Vanhemmaksi tullessani yksinään tehtävät aktiviteetit vain muuttuivat. Vaikka pidänkin siitä, että saan viettää aikaa nykyään oman perheen kanssa, haluan silti myös olla yksin.

Ennen koko päivä kului siinä että oli koulussa ja vanhempana töissä. Ainoa sosiaalinen ympäristö oli koulukaverit tai myöhemmin työyhteisö. Siihen ei oikeastaan voinut vaikuttaa. Itselläni parhaat ystävät ovat tulleet aina tuon yhteisön ulkopuolelta, joten päivän jälkeen oli ilta aikaa tavata ystäviä.

Se tarkoitti sitä, että piti valita viettääkö aikaa yksin vai ystävien kanssa.

Nykyään kuvio on vinoutunut. Sosiaalisen median ansiosta jokainen pystyy olemaan yhteydessä ystäviinsä ja kavereihinsa milloin tahansa ja missä tahansa. Tietyllä tapaa kukaan ei ole koskaan yksin, mutta samalla yksin oleminen on paljon helpompaa.

Vietän aikaa sosiaalisessa mediassa varsin paljon. Sen sijaan että jaksaisin selailla kontaktieni jakamia kuvia ja status-päivityksiä, käytän aikani pääasiassa siellä keskustelemiseen. Parasta ainakin omalta osaltani on se, että voin käydä keskustelua silloin kun itse haluan. Samalla voin sulkea tuon maailman juuri silloin kun itsestäni siitä tuntuu.

Itselläni on paljon kavereita, joiden kanssa en ole yhteydessä kuin sosiaalisen median kautta. Ilman sosiaalista mediaa, ei noita kavereita olisi.

Olen paljon tekemisissä pienten lasten vanhempien kanssa. Vanhemmat näkevät sosiaalisen median ja puhelimen räpläämisen yleisesti ottaen huonona asiana. Ymmärrän sen periaatteen, että puhelimen räplääminen on pois kaikesta vanhempien järkevänä pitämistä aktiviteeteista.

Itse en näe asiaa kuitenkaan aivan näin mustavalkoisena. Se, että voit olla kavereihisi yhteydessä missä vain ja miten vain, vapauttaa aikaa kaikelle muulle.

Silloin kun olin itse lapsi ja halusin tavata kavereitani, menimme jomman kumman luokse, istuimme huoneessa ja teimme jotain, mitä vanhemmat eivät pitäneet järkevänä.

Nykyisin tuon saman sosiaalisen kontaktin voi saada missä vain. Ei tarvitse enää mennä istumaan kaverin kanssa samaan huoneeseen, vaan tuon ajan voi käyttää mihin tahansa haluaa, olemalla silti yhteydessä kavereihinsa.

Joku voi väitellä siitä, onko tuo sosiaalista. Mutta mitä sosiaalisuus tarkoittaa? Itse näen sosiaalisena toimintana sen, että on yhteydessä muihin ihmisiin. En koe olevani epäsosiaalinen, jos tuo yhteydenpito tapahtuu pääasiassa nykyaikaisia viestimiä käyttäen.

Väitän että sosiaalinen media ja puhelimen räplääminen nähdään huonona asiana vain siksi, koska asiaa ei täysin ymmärretä. Teknologia kehittyy niin järkyttävää vauhtia, että oma sukupolvenikin alkaa pudota kärryiltä.

Äitini paheksui lapsena sitä, että istun niin paljon tietokoneella. Nykyisin saan äidiltä päivittäin viestejä Whatsappissa ja äitini saa vastavuoroisesti kuvia lapsenlapsestaan, ilman että hänen pitää istua kerran viikossa tuntia bussissa päästäkseen katsomaan poikaa.

Sen sijaan, että todetaan jonkin uuden olevan aina automaattisesti pahasta, voitaisiinko itse tutustua siihen ensin? Haarukkakin on lapselle vaarallinen, jos sitä ei opeta käyttämään.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.