Kohti vuotta 2018

2018

Vuosi vaihtuu taas ja kuten aina ennenkin, suurin stressi jonka koen muutoksesta on jännitys siitä, osaanko kirjoittaa vuosiluvun päivämääriin oikein.

Piti oikein vilkaista mitä ole kirjoittanut vuosi sitten, kun päättyvä vuosi oli sen verran täynnä toimintaa, että rehellisesti en muistanut.

Pureuduin paljon siihen, miten vuotta 2016 pidettiin todella synkkänä. Vuotta 2017 odottelin innoissani, sillä edessä oli iloisia perhetapahtumia lähipiirissä.

Sama homma jatkuu ensi vuonna. Toki näin ennakkoon ei tiedossa ole kuin yksi perheenlisäys, eikä häitäkään ole vielä tiedossa. Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki aiempina vuosina naimisiin ehtineet lähipiiriläiset ovat edelleen naimisissa.

Toisin kuin viime vuonna, en nyt jaksa listata mitä kaikkea ikävää tänä vuonna tapahtui. Media on sitä täynnä ja veikkaan että iltapäivälehdet kyllä summaavat vuotensa itse.

Itselleni päättyvä vuosi oli mielenkiintoinen. Esikoispoikani kasvaa silmissä ja ilokseni olen saanut viettää tänä vuonna lomaa yhdessä pojan kanssa jo 9 viikkoa, kaksi viikkoa jatkuu vielä ensi vuoden puolella. Poika on onneksemme pysynyt terveenä. Pienen lapsen kehittymistä seuratessa aika menee edelleenkin kuin siivillä ja se on ehkä parasta mitä elämässä voi tehdä.

Työelämässä edessä olivat tietyllä tapaa uudet haasteet. Vaihdoimme toiminnanohjausjärjestelmää ja sain tuon projektin vastuulleni. Luonnollisesti kaikki vanhat tehtävätkin jäivät vastuulleni. Vaikka työnantaja ei muuttunutkaan, jouduin ensimmäistä kertaa nykyisessä tehtävässäni luottamaan todella vahvasti toiseen ihmiseen, jotta kaikki tulee tehtyä. Onnekseni alkuvuodesta tehtävässään aloittanut henkilö onnistui ja suurinpiirtein kaikki tuli tehtyä. Joten kiitos siitä, Hanna!

Vuoden alusta työtehtäväni muuttuvat virallisestikin ja tittelini vaihtuu markkinointipäälliköstä kehityspäälliköksi.

Valmennuskuvioni muuttuivat myös varsin radikaalisti. Aloitin, osittain jo elokussa, mutta täysipainoisesti marraskuussa Auran Palokunnan Urheilijoiden valmennuspäällikkönä. Seurassa on edessä isoja kehitysaskeleita ja kuten ennakkoon arvelinkin joko nahka paksuuntuu tai pesti jää varsin lyhyeksi. Toistaiseksi nahka paksuuntunut kiitettävästi muutosvastarintaa murtaessa.

Olen mukana seuran historian kannalta hienona hetkenä, sillä seuraa kehitettäessä ei tylsää päivää ole ainakaan vielä tullut vastaan. Eikä niitä ihan heti ole näköpiirissäkään. Positiivista on myös se, että päättyvän vuoden aikana tehdyt kehitystoimenpiteet ovat saaneet pääosin positiivisen vastaanoton ja tästä on hyvä jatkaa myös vuonna 2018.

Ainoa negatiivinen asia vuodessa on se, että säännöllinen kirjoittaminen ei ole ollut mahdollista. Tekemistä on ollut sen verran paljon, että en ole yksiselitteisesti jaksanut kirjoittaa. Mutta kenties kun määrän vähentyessä laatu paranee.

Tulevaan vuoteen en aseta mitään tavoitteita. Antaa mennä samaa tahtia kuin päättynyt vuosi. Vielä riittää kunto siihen että vauhti on kova, hidastetaan kun on sen aika.

Ai niin, sain joululahjaksi Kindlen, joten odotan että luettujen kirjojen määrä kasvaa.

Positiivista ja vauhdikasta uutta vuotta kaikille teille, jotka jaksoivat tämän lukea!

 

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.