Kiireessä sattuu

Photo by NeONBRAND on Unsplash

Mulla on ollut koko talven ja kevään kauhea kiire. Tai ei varsinaisesti kiire, mutta kalenteri täynnä ohjelmaa.

Eikä siinä mitään, nautin siitä kun on koko ajan jotain ohjelmaa, eikä tarvitse tylsistyä. Toki sohvalla makaamisellekin on oma paikkansa, mutta en halua että arki on täynnä sitä.

Tänään kiire loppui ikäänkuin seinään. Tai no onneksi ei seinään, vaikka sekään ei kaukana ollut.

Ajelin kaikessa rauhassa kohti Auraa, tai no, niin rauhassa kun moottoritiellä voi. Liikenne oli kohtalaisen ruuhkaista.

Yhtäkkiä autoni heittelehti muutaman kerran kummallisesti. Oli kuulunu aiemmin vähän outoa rohinaa, joka nyt on 30 vuotta vanhassa autossa ihan normaalia. Päätin että pitää pysähtyä seuraavaan liittymään vähän tarkastelemaan että missäs nyt vika. Oli tarkoitus viedä auto seuraavana aamuna korjaamoon.

Ei tarvinnut. Peräpää putosi tiehen ja löin vaistomaisesti jarrua. Katsoin vasemmalle, jolloin vasen takarenkaani ohitti minut. Vauhtia oli renkaan irtoamishetkellä noin 120 kilometriä tunnissa.

Sain autoni tien sivuun. Kiire oli tämän päivän osalta siinä. Tein muutaman puhelun ja järjestin loppupäivän ohjelmiini tuuraajan.

Takanani ajanut kuski pysähtyi ja tuli kysymään olinko kunnossa. Vastasin että olin, samalla hämmästelin tuuriani. Täysi moottoritie ja kova vauhti. Renkaasta 5 pulttia irti, eikä yksikään osunut kehenkään. Myös rengas vieri pientareelle osumatta kehenkään.

Jäin autooni soittelemaan hinaajalle.

Hypätessäni hinaajan kyytiin totesin, että positiivisena asiana tästä voi nostaa sen, että ei ole enää kiire. Iskelmän soidessa vanha mies totesi minulle: “Joo, sen se pakkaa tekemään kun auto hajoo”.

Jäin miettimään omaa kiirettäni ja sitä, miten hyvältä se tavallaan tuntui kun tiesi että seuraava ohjelmanumero olisi iltapala. Kunhan siis ensin pääsisin kotiin.

Päätin tuossa samalla istuessani hinaajan kyydissä, että käytän jatkossa hieman enemmän aikaa huolelliseen suunnitteluun. Yritän saada suunnittelulla aikaan sen, että minulla ei yksiselitteisesti olisi niin kova kiire joka paikkaan.

Kiireessä on hyvät puolensa, se saa yleensä asioita tapahtumaan. Mutta sillä on myös haittapuolensa. Kiireessä tuntee itsensä usein ärtyneeksi, erityisesti silloin jos tulee mutkia matkaan.

Harvoin kiireeseen on mitään varsinaista syytä. Ainakin itse huomaan kiireen yleensä johtuvan joko liian optimistisesta aikataulun suunnittelusta tai ahneudesta tehdä kaikki itse.

Ilmeisesti asian tajuaminen vaatii sen, että vastaan tulee riittävän vaikeita mutkia. Sellaisia, joille ei oikein voi mitään.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.