Keskittymisestä

focus

Isäni kertoi, että olivat aikanaan saaneet opettajalta palautetta käytöksestäni. Opettajani kertoi, että olin varsin rauhaton ja vilkas, eikä tunneilla keskittymisestä tullut oikein mitään. Tästä huolimatta, pärjäsin koulussa ihan hyvin. Opettajani oli lisännyt, että rauhattomuudesta huolimatta tiedän jostain syystä oikeat vastaukset.

Kun luin kokeisiin, minulla oli aina vähintään TV päällä. Pahimmillaan saatoin myös pelata jotain tietokoneella. Koulukirja oli toki aina kädessä ja se tuli suurinpiirtein kahlattua läpi. Sama jatkui muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ammattikorkeakoulun viimeiseen tenttiin keväällä 2010.

Joku voisi kyseenalaistaa opetuksen laadun tai vaatimustason jos kaikesta pääsee läpi hyvin arvosanoin hoitamalla asiat vasemmalla kädellä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

Keskittymisessä on toki kyse läsnäolosta, mutta ennen kaikkea keskittyminen tarkoittaa sitä, että ajatukset on suunnattu keskittymistä vaativaan aiheeseen. Se on aivan sama, mitä kroppa tekee. Joku ei pysty keskittymään mihinkään, jos ympärillä on hälyä. Toiselle tuottaa vaikeuksia keskittyä, mikäli on täysin hiljaista.

Itse olen aina kuulunut tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Töissä korvissani soi aina musiikki, kun teen jotain keskittymistä vaativaa. Kotona, esimerkiksi tätä kirjoittaessani, TV on päällä ja poikani hakkaa tyhjää peltirasiaa lelulla.

Koen että minulla on huono keskittymiskyky, tai vaihtoehtoisesti vilkas mielikuvitus. Jos joudun tekemään töitä täydessä hiljaisuudessa, niin ajatukseni lähtevät lentämään. Sen sijaan että saisin tuotettua tekstiä paperille, rupean suunnittelemaan kylpyhuoneremonttia.

Päädyin käytännössä ostamaan ensimmäisen asuntoni sen takia, että yritin tehdä töitä täydessä hiljaisuudessa. Olin päättänyt että käytän perjantai-illan kotonani keskittymistä vaativien töiden tekemiseen, kunnes havahduin parin tunnin työskentelyn jälkeen selailevani myytäviä asuntoja.

Jos työ on yksinkertaista, eikä se varsinaisesti vaadi keskittymistä, huomaan niin ikään ajatusteni karkaavan. Silloin katoaa yleensä kaikki ympärillä oleva ja itse työstä tulee taustamelua. Fokus siirtyy silloin sinne mihin ajatukseni sattuvat lentämään.

Täyden hiljaisuuden lisäksi keskittyminen on minulle vaikeaa vain silloin, kun ajatukseni ovat jo valmiiksi jossain muualla. Tällöin olen huomannut, että töiden tekeminen on turhaa ennen kuin päätä vaivaava asia on saatu selvitettyä.

Koulussa koin kärsiväni siitä, että olisi pitänyt olla täysin hiljaa. Toki nyt lasten kanssa paljon toimineena ymmärrän tuon vaatimuksen, mutta tiedostan samalla että se on vaikeaa joillekin lapsille. Samoin ymmärrän sen, että täyden hiljaisuuden vaatiminen ei ole edes oppimisen kannalta kaikille paras vaihtoehto.

Tärkeintä on, että jokainen löytää omat keinonsa keskittyä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.