Ihminen ja paremman elämän tavoittelu

tuhannen kilometrin matka

Mitä mahtoi ajatella muut metsästäjä-keräilijät, kun joku sai idean ruveta viljelemään kasveja ja asettua aloilleen? Uskoisin että ajatusmaailma oli samaa luokkaa kun niillä ihmisillä, jotka tuomitsivat internetin. Tai matkapuhelimet. Tai viimeisimpänä sosiaalisen median ja oikeastaan minkä tahansa ihmisten elämän mullistaneen keksinnön.

Ei tarvitse olla kovinkaan älykäs huomatakseen miten paljon maailma muuttuu pienten keksintöjen myötä. Usein sanotaan että historia on voittajien kertomus tapahtumista. Faktaahan se on, koska häviäjät eivät ole tarinaansa usein kertomassa.

Ihmisellä on sisäänrakennettu tarve haluta koko ajan lisää.

Pieni lapsi oppii liikkumaan konttaamalla, mutta ei tyydy siihen, vaan pyrkii pystyyn ja kävelemään. Puhuminenkaan ei riitä, vaan pitää oppia toinen kieli, joidenkin useampi. Ja laskemaan pitää tietenkin oppia. Yhteen- ja vähennyslaskut eivät riitä, vaan pitää oppia kertotaulut ja ratkomaan yhtälöitä.

Tulee aika jollain tavalla valita ammatti, mennään oman kiinnostuksen mukaan eteenpäin. Ensin opetellaan perusasiat, kun ne eivät riitä, hypätään seuraavalle tasolle. Toiset tekevät tämän työssä, toiset lähtevät seikkailemaan akateemiseen maailmaan. Koulussakin toistetaan aina mantraa “ihminen oppii koko elämänsä”.

Eikä “paremman tavoittelua” tarvitset yleistää pelkästään koulu- ja työmaailmaan.

Lapsena ihminen haluaa olla aikuinen, jotenkin ne ensimmäiset “aikuisuuden portaat” ovat päihteet ja seksuaalinen kanssakäyminen. Kun se taso on saavutettu, halutaan päästä seuraavalle tasolle. Ihmisestä riippuen taso voi olla vakituinen parisuhde, ammatti, työpaikka tai oma asunto.

Kun jonkinlainen balanssi on saavutettu, on aika mennä taas eteenpäin. Kun on työpaikka, vaimo, omakotitalo ja lapsi, on aika keksiä seuraava kehityskohde. Joillekin se on työpaikan vaihto, joillekin yrityksen perustaminen, toiset haluavat eroon vaimostaan, koska jotain paljon parempaakin voisi olla tarjolla. Jotkut myyvät kaiken ja lähtevät etsimään elämän tarkoitusta Sumatran sademetsistä.

Yhteistä kaikelle kehitykselle on se, että seuraavalle tasolle ei pääse ilman kärsimystä. Ilman että luopuu jostain tai ottaa kunnolla osumaa. Vaikka kuinka väsyneen kliseitä onkin sanoa, että epämukavuusalueella kehittyy, niin tottahan se on. Jos et kokeile jotain uutta, et opi mitään uutta. Jos haluat oppia uuden taidon ja päästä “uudelle tasolle” niin todennäköisesti se on vaikeaa.

Kaikki, joita pidämme menestyneinä omalla alallaan, ovat ensin kärsineet ja epäonnistuneet. Epäonnistumiset ovat kasvattaneet ja ennen kaikkea opettaneet heitä ja ovat yksi syy siihen, miksi menestys on ollut mahdollista. Aina on olemassa poikkeuksia, mutta ne vahvistavatkin säännön.

Opettele jotain uutta, jos se on helppoa, se ei ole sen arvoista.

Silloin kun katsot aamulla peiliin ja kysyt “miksi piti taas sössiä kaikki”, olet oikealla tiellä. Sen jälkeen pitää vaan nousta uudestaan ylös. Vielä tulee päivä jolloin et enää kaadu, vaan pysytkin pystyssä.

Tags:

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.