Olen itse ihan perkeleen hyvä suunnittelemaan asioita. Niin hyvä, että voin olla siitä jopa vähän ylpeä. Suunnittelu on tärkeää, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Näin sanotaan.
Itse sanoisin että hyvin suunniteltu on yleensä puoliksi tekemättä jätetty.
Hyvän suunnitelman tekemiseen menee paljon aikaa, joskus jopa enemmän kuin itse suunnitelman toteuttamiseen. Suunnitelman tarkoituksena olisi toimia ohjeena sille mitä tehdään. Hyvä suunnitelma kertoo epävarmassa tilanteessa ollaanko toimimassa oikein vai pitäisikö toimintaa jotenkin muuttaa.
Hyvä suunnitelma on vähempiarvoinen kuin vessapaperi, jos toteutus uupuu. Näin ainakin, jos suunnitelma on digitaalisessa muodossa.
Olen itse oppinut kantapään kautta, että tekeminen on huomattavasti tärkeämpää kuin suunnitteleminen. Ainakin pienessä organisaatiossa.
Pienen organisaation ongelma on, että suunta muuttuu todella nopeasti. Tilanteet vaihtuva ja jos mitään ei tehdä ilman suunnittelua, suunnittelu jää ainoaksi mitä tehdään. Näin päästään tilanteeseen, jossa suunnitelmat ovat pirun hyvät, mutta mitään ei koskaan tehdä.
Kun tekee paljon asioita, todennäköistä on että iso osa tehdyistä asioista epäonnistuu. Samoin todennäköistä on, että osa tehdyistä asioista onnistuu. Suunnittelun rooli tässä on poimia nuo onnistuneet asiat ja jalostaa niitä eteenpäin sekä ohjata niille enemmän resursseja, jos se on mahdollista.
Tietyllä tapaa pienen organisaation toiminnan suunnittelu on kaaoksen hallintaa. Olen itse huomannut, että epäonnistumiset ja huonot ideat unohtuvat samantien, kun saadaan yksi iso onnistuminen. Eikä sen tarvitse olla edes kovin iso.
Kaikki epäonnistuneet verkkomainontakokeilut unohtuvat, kun mainos tuo yhden asiakkaan, joka ostoillaan kattaa kahden vuoden budjetin. Kaikki kirjoitusvirheelliset sähköpostit ja blogitekstit unohtuvat kun yksi sähköposti tuo muutaman kuuman liidin.
Kun valmistauduimme rekrytoimaan lisävoimaa markkinointiin viime marraskuussa, tutkin hieman mitä asioita kannattaisi kysyä. Yksi kysymys, joka pomppasi esiin ja jäi itselleni mieleen, oli “aikataulussa ja ok vai myöhässä ja täydellinen”.
Jälkimmäinen tapa toimia on samaa sukua hyvin suunnitellun kanssa. Aikaa kuluu pirusti, eikä mitään saada tehtyä. Tärkeintä on saada tavaraa ulos, kunhan laatu on riittävä. Erityisesti ohjelmistotoimittajat käyttävät termiä minimum viable product. Mielestäni ko. termi on loistava kuvaamaan oikeastaan mitä tahansa yrityksen toimitaan, myös markkinointia.
Kaiken pitäisi täyttää minimivaatimukset, mutta ei olla valmis. Vaihtoehtoinen tapa ajatella ko. termiä on se, että tuote on valmis kun se täyttää minimivaatimukset. Kaikki muu on jatkokehitystä. Olen itse käyttänyt tätä markkinointitoimenpiteissä jo jonkin aikaa, ainakin siis tiedostamatta.
Mahdollisimman paljon tehdään loppuun asti hiotuksi, mutta keskeneräinen ja aikataulussa julkaistu kelpaa asiakkaille paljon paremmin kuin täydellinen, joka on myöhässä.